Pupu tuli taloon

Saimme sitten perheenlisäystä viime perjantaina. Meidän piti saada naapuriltamme kaksi pupua joita he eivät voi pitää, mutta jonkun aiemman ostajan kanssa oli käynyt väärinkäsitys ja puput menivätkin lopulta sinne. Meille siitä ehti kuitenkin aiheutua melkoinen pupukuume, ja päätimme joka tapauksessa hankkia pupun tai pari. Oli ihana päästä itse valitsemaan sopiva, ja Tori.fi:stä näinkin ilmoituksen Halista kuvineen - ja olin myyty! Perjantaina meidän piti vain mennä katsomaan sitä, mutta niinhän siinä sitten kävi, että löysin itseni istumassa auton etupenkillä sylissä kantokoppa ja pupu. Häkin saimme kasvattajalta ja muun tarpeellisen olimme ehtineet ostaa.

Hali 3 kk <3

Pupun virallinen nimi on Kiss Me Quick ja kutsumanimeksi tuli Hali. Tosin sillä on jo monta muutakin nimeä :-) Kotiutunut se on hyvin. Se on hirmuisen utelias nuori neiti ja tutkii suurella mielenkiinnolla kaikki kolot mihin ikinä pääsee. Vietin juuri hyvän tovin houkutellen sitä sohvan alta pois banaanin avulla. Hankintalistassa on nyt semmoinen sohva jonka alle ei pääse..

Niki on hyvällä käytöksellään yllättänyt minut pahemman kerran. Monet nuuhkaisut on vaihdettu ja pupu vilistää meillä vapaana aina kun olemme kotona. Valvoa niitä kuitenkin pitää vielä pitkään ettei satu mitään. Pari kertaa Niki on sille murahtanut - se kun ei ole ikinä pitänyt siitä, että muut eläimet tulevat lähelle kun se nukkuu jossain. Siitäkin olen hämmästynyt, että saalistuvietti  ei ole juurikaan näyttänyt heräävän edes silloin kun Hali saa hepulin ja spurttailee ympäri asuntoa heitellen takajalkojaan ilmaan. Vähän tietysti tekisi mieli mennä perään, mutta tähän asti Niki on suhtautunut uskomattoman rauhallisesti - katsellen ja ihmetellen. Se ei ilmeisesti yhdistä Halia metsien jäniksiin joiden jahtaaminen on sen lempipuuhaa :-)

Vilahdus puuperosta ja uusi hieno kantokoppa!

Hali lempipaikallaan häkkinsä päällä

Sylissä Hali ei vielä pitkään viihdy mutta ymmärtäähän sen, maailmassa on niin monta ihmeellistä asiaa joita pitää päästä tutkimaan heti eikä kohta. Jotta se tottuisi käsittelyyn ja meihin paremmin, olemme ruvenneet syöttämään sille kaikki herkut, kuten banaanin- ja omenanpalat, sylissä ja kädestä. Silloin sillä ei ole kiire mihinkään :) Tarpeensa se tekee häkkiin ja pääosin häkissä olevaan laatikkoon, kiitos kasvattajan joka alusta asti on sitä sisäsiistiksi opettanut. Olin jo unohtanut kuinka mielenkiintoisia eläimiä pienet puput ovat. Halin touhuja seuratessa vierähtää helposti pitkä tovi!

Sienestystä ja lenkkeilyä

Niki viihtyy sienimetsällä omien, tärkeiden tehtäviensä parissa.

Yksi monesta syksyn suppilovahvero-saaliista.

Mitäköhän nämä ovat?

Sanon tätä ihanaa, kuvauksellista sientä lamppusieneksi, koska oikeaa nimeä en tiedä.

Omatoimitreenit

Ollaanko jotenkin saman mallisia? :D

Syksy saapui sairasteluineen

Niinhän meille taas kävi - jouduimme lopettamaan treenikauden ihan kesken heinä-elokuun vaihteessa, syynä juoksut, jonka jälkeen olemme tuskailleet mysteerisen raapimisen ja ihotulehduksen kanssa. Kaverikoiraltamme löytyi täitartunta, ja noin pari kuukautta sitten yhteisen lenkkimme jälkeen, Niki on kutissut kauttaaltaan ja olemme ravanneet lääkärissä. Nikiltä ei täitä ole löytynyt eikä kapi-diagnoosiakaan saada varmistettua. Ensimmäisen käynnin jälkeen siis elimme siinä luulossa, että se on kapi ja tarttunut ilmeisesti samaiselta ystäväni koiralta mutta jäänyt siltä huomaamatta pahan täitartunnan takia. Antibiootti- ja kortisonikuurien loputtua Nikin raapiminen ja kirputtaminen alkoivat kuitenkin heti uudestaan, eikä loislääkkeen uusimisesta ollut apua.

Nyt kävimme tällä viikolla uudemman kerran klinikalla. Lääkärillekin tämä 'mikä lie' on toistaiseksi mysteeri, koska Niki on muuten niin hyvässä kunnossa. Ainoastaan yhdestä korvasta karvat olivat harventuneet ja raapenäytteen ottamisen jälkeen siinä on kalju kohta. Muuten iho punoittaa paikoin mutta turkki on paksu ja kiiltävä edelleen eikä muita oireita ole. Käynnillä siitä otettiin perusverenkuva ja kilppariarvot, jotka olivat kaikki "erittäin hyviä", huojennus. Eli lääkärin mukaan on epätodennäköistä, että joku elimellinen syy aiheuttaisi raapimista sekundaarisena oireena. Jäljelle jää siis loisvaihtoehto, ruoka-aineallergia ja ihotulehduksen päällejääminen. Raapenäytteessä näkyi taas (tai edelleen) paljon bakteereja ja muutamia tulehdussoluja. Niki sai 4 viikon antibiootti- ja kortisonikuurit ja mikäli oireet eivät niillä häviä, haen vielä yhden loislääkkeen siltä varalta, että se on kuitenkin vaikeasti häädettävissä oleva kapi. Oireiden kulun mukaan otetaan lähiaikoina myös koepala ihosta, josta patologi osaisi mahdollisesti sanoa, onko allergiaa vai jotain muuta.

Siinä mielessä hankala juttu, että samoihin aikoihin kun mahdollinen loistartunta tapahtui, aloitimme uuden Pronature-ruoan, eli siirryimme Atlantin lohesta appelsiiniankkaan (vai olikohan se se?). Joka tapauksessa on siis mahdollista, että tässä toisessa on jotain uutta mikä Nikiä allergisoi. Ja nyt muuten on viisi päivää antibioottia ja kortisonia takana ja kutina ei ole hirveästi helpottanut. Tuossa se sohvalla kirputtaa minkä kerkeää :( Voi olla, että koepala otetaan ihan pian. Inhottava vaan kun joutuu taas rauhoittamaan sitä varten.

Näihin tunnelmiin siis, karanteeni jatkuu ja ilmat senkun kylmenevät, mutta IHANAA kun tuli lunta! :)

Muutama sana lihashuollosta

Niina Sorvarin luennolla oltuani, olen kiinnittänyt erityistä huomiota koirien lihashuoltoon. Paljon liikkuvan ja treenaavan koiran lihaksistosta ja kunnosta tulee huolehtia erityisen tarkasti. Loimituksella, "vapaapäivillä" sekä huolellisella alku- ja loppuverryttelyllä voidaan tehdä jo paljon. Kun puhutaan liikunnan päivittäisestä määrästä, Sorvarin mukaan hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää "tunti vapaana tai kaksi tuntia hihnassa". Nikin kohdalla tämä toteutuu hyvin, se liikkuu päivittäin vapaana 1-2 h päivälenkillä, jonka lisäksi aamu- ja iltalenkki hihnassa kestoltaan n. 15 min. Tämän lisäksi treenaamme tällä hetkellä kerran tai korkeintaan kaksi kertaa viikossa agilityä. Niinä päivinä se on luonnollisesti muuten vähemmällä liikunnalla.

Agility on erittäin kuormittavaa liikuntaa, se kuormittaa koiran lihaksistoa, luustoa ja niveliä, unohtamatta henkistä puolta. Siksipä hyvällä lihashuollolla on suuri merkitys. Sorvari muistutti luennollaan, että joka päivä koiran ei tarvitse liikkua yhtä paljon, vaan vaihtelu on hyväksi tässäkin asiassa. Koira on hyvä totuttaa erilaisiin päiviin, sillä arjessa tulee väkisinkin eteen hetkiä, jolloin koiralle ei pystytä antamaan niin paljon liikuntaa tai aikaa kuin on totuttu. Hyvää vaihtelua pitkille lenkeille on esimerkiksi jäljestäminen tai virikkeiden tarjoaminen ihan kotioloissa. Koiraa on vaikea "väsyttää" liikunnalla, yleensä ne tarvitsevat myös aivo- tai nenäjumppaa. Tähän väliin huomauttaisin, että ainakaan oma, ja toivottavasti ei kenenkään mukaan, tarkoitus ole vetää koiraa piippuun päivittäin tai edes viikoittain vain siksi, että haluaa olla "kotona rauhassa". Ylirasitusta on syytä välttää. (Sorvari 2012.)

Hyvällä lihashuollolla voidaan ennaltaehkäistä vammoja ja parantaa koiran suorituskykyä. Sorvarin mukaan koirien valmennus on usein kaukana maksimaalisen suorituskyvyn mahdollistavasta harjoittelusta. Fyysinen suorituskyky voidaan jakaa osa-alueisiin, joita ovat kestävyys, voima, nopeus, liikkuvuus ja koordinaatio. Kestävyyttä ja voimaa voidaan parantaa 100 %:lla, nopeutta 15-20 %:lla.  Kestävyyttä voidaan parantaa lenkkeilemällä, aluksi tai pennun kohdalla matkan pituutta lisätään tietenkin vähitellen. Koira voi liikkua jopa 3 h päivässä, kunhan liikuntaa on lisätty asteittain. (Sorvari 2012.) Vapaa liikunta kehittää koiran kestävyyttä, koordinaatiokykyä sekä lihaksistoa monipuolisesti. Peruslenkkien lisäksi Sorvari suosittelee 1-2 kuntolajia, treenata saisi maksimissaan joka toinen päivä peruskuntokaudella, jolloin noin joka 4-5 vko on kevyempi. Kovempien (kunto)treenien välillä pitäisi olla 1-2 lepopäivää. Joka viikonloppu kilpaileminen on liikaa, Sorvarin mukaan suositeltava määrä olisi noin kahdesti kuussa. (Sorvari 2012.)

Alkuverryttely on äärimmäisen tärkeää. Se lisää verenkiertoa, valmistaa lihaksia, rakenteita ja mieltä tulevaan sekä vähentää vammautumisriskiä. Alkuverryttelyn tulee olla nousujohteista: käynti - ravi - laukka - pyrähdykset + lajikohtaiset liikkeet, agilityssä esim. hypyt. Kestoltaan verryttelyn tulee kestää 15-20 minuuttia. Venyttelyä ei pidä tehdä jos ei tiedä mitä tekee, mutta jos tietää, lyhyet venytykset voi sisällyttää alkuverryttelyyn. Liikeradat voi käydä läpi seisten tai tehdä "tönimiset", jotka siis vahvistavat ja testaavat koiran syviä lihaksia. Jos suoritusta ennen täytyy odotella, koira kannattaa loimittaa ja uudestaan noin 5 min. lämmittely ennen treeniä. Lihasten lämmitystä voi tehostaa esimerkiksi turkkia "ravistamalla". (Sorvari 2012.) Yritän laittaa esimerkkivideot turkin ravistelusta ja rullaamisesta jossain vaiheessa.

Loppuverryttely on yhtä tärkeä kuin alkuverryttely. Se jäähdyttelee elimistön, nopeuttaa kuona-aineiden poistumista sekä ennaltaehkäisee turvotuksia, Se myös rauhoittaa koiran. Loppuverryttelyn tulee tapahtua laskujohtoisesti, pääosin ravia ja lopuksi käyntiä. Myös loppuverryttelyn tulee kestää se 15-20 minuuttia. Siihen voi kuulua rauhalliset kädellä sivelyt päälihasryhmien päältä. Otteiden kannattaa olla kuulostelevat, jotta huomaa mahdolliset jumit tai kipeät kohdat. Pari tuntia treenien jälkeen olisi hyvä tehdä palauttava, n. 30 min. lenkki, jossa koiran olisi mahdollista ravata. Treenejä seuraavana päivänä liikunnan olisi hyvä olla kevyempää. (Sorvari 2012.)

Jos ei tiedä mitä tekee, hieronta on turvallisempaa kuin venyttely. Palauttavan hieronnan voi tehdä kotioloissa kerran viikossa, jonka tulisi kestoltaan olla noin 30 min. Palaan hierontaan myöhemmin. Nyt kun kelit alkavat olla keväiset ja jopa kesäiset, alkaa ihana uimakausi. Muistetaanhan kuitenkin, että koiraa ei ole hyvä uittaa alle +14 asteisessa vedessä, sillä selkä saattaa kipeytyä helposti ja vilustumisriski on olemassa (Haapanen-Kallio 2011). Itse uitan vasta sitten, kun melkein itsekin uskaltaudun veteen :)

Lähteet:

Haapanen-Kallio, J. 2011. Haastattelu Koiramme-lehdessä 6/2011. Artikkeli: Minne voi viedä koiran uimaan?
Sorvari, N. 2012. Koiran lihashuolto. Luentomateriaali 1.4.2012.

Kuvia

Karvakorvien vappu

Vähän aikaa sitten Nikillä oli tassussa haava joka rajoitti liikkumista, joten se sai kotona askarrella tavallista enemmän. Helppo keino virikkeellistää on piilottaa vaikka tyhjään pahvitölkkiin tai lehtikoriin herkkuja. Koira nauttii saadessaan repiä, penkoa ja kaivaa ruokaa esiin.

Tavanomainen näky aamuisin

                       

                              

Omaperäinen istumistyyli

 

Pieni kevennys perjantaihin. Niki näki rusakon kesken liikkeen mutta ei tällä kertaa lähtenyt perään ;)

Ainiin, lauantaina 22.5. on Helsingin yliopistolla seminaari koirien jalostuksesta: http://www.sell.fi/index.php?module=view_selected_news&news_id=438&id=402

ja lauantaina 26.5. samaisessa paikassa on Faktaa koirasta-seminaari: http://faktaakoirasta.net/, jota voi seurata myös verkossa! Äärimmäisen mielenkiintoisia aiheita.

Treenipäiväkirja: Kevätkausi korkattu

Päässyt taas tovi vierähtämään viimeisestä päivityksestä. Nyt ovat ulkotreenit alkaneet, siis agilityssä, ja meillä on jo yhdet treenit takana. Meidät tosiaan siirrettiin kilpailevien ryhmään ja hieman jännitin miten siinä pärjäisimme. Yhden kerran perusteella voisin sanoa, että kyllä me pärjäämme. Ryhmässä on monia meitä parempia koirakoita, mutta suora vertailu on mahdotonta - kaikilla koirakoilla on omat kehityshaasteensa. Meidän haasteenamme on yhteistyön parantaminen ja luin juuri mielenkiintoisen artikkelin agilitystä, jossa kehoitettiin yksinkertaistamaan ohjausta jos koira haukkuu radalla kovasti. Tätä onkin vahingossa tullut kokeiltua useampaan otteeseen esimerkiksi niin, että jätän äänenkäytön vähemmälle tai kokonaan pois. Toimii! Sitä paitsi ääni on vasta kolmanneksi merkityksellisin ohjauskeino,  ensimmäinen on vartalo ja toisena kädet joten vastedes kiinnitän kaiken huomion niihin.

Aloitin muuten apukouluttajana pentujen agilitykurssilla. Ensimmäinen treenikerta on takana ja se olikin varsin mielenkiintoinen. On ihana nähdä pentuja ja nuoria koiria tutustumassa harrastamiseen. En muistanutkaan, kuinka jännittävä paikka esimerkiksi putki voi pennulle olla! Koin olevani jopa hyödyksi treeneissä, nuorien kanssa ylimääräisiä käsiä tosiaan tarvitaan. Opin yllättävän paljon ja luulen saavani kurssista eväitä myös omaan treenaamiseeni. Toisia ei omissa treeneissä tule kauheasti seurattua, sillä oma koira pitää pitää lämpimänä ja Niki vaatiikin kentällä runsasta huomioimista ja tekemistä - muuten se, kärsimätön kun on, turhautuu odotteluun ja kuumenee. Apukouluttajana oleminen on loistava keino tutustua kouluttajan rooliin ja sen selvittämiseen, voisiko itse jonain päivänä kouluttaa - riittävätkö kyvyt ja mielenkiinto? Tästä on tietenkin kouluttajaksi vielä pitkä matka kursseineen, haluan kehittyä päteväksi ja suhtaudun yleensä vakavasti kaikkeen mitä teen.
Kuulun Kiva-teamiin, ja ennen kuin menen koulutusohjaaja-kurssille, haluaisin käydä heidän järjestämänsä Tunne koirasi -kurssin. Sieltä uskoisin saavani hyvät eväät tullakseni asiantuntevaksi kouluttajaksi. http://kivateam.fi/kurssit/tunnekoirasi

Tänään onkin omat treenit, pentujen treenit ja lisäksi Kiva koirakansalainen-testi, jossa testaaja on oma ohjaajani ja itse menen avustavaksi testaajaksi muutaman muun kanssa. Eli koirientäyteinen päivä tiedossa! Taivas on lupaillut sadetta ja ukkosta, mutta täytyy pitää peukut pystyssä, ettei se lupaus pidä paikkaansa. Jos ukkostaa, Nikiä on turha hakea treenaamaan, sillä se menee ukkosesta niin lukkoon ettei treenaus tule kysymykseenkään. Nähtäväksi jää, miten testiin osallistuvat koirat reagoivat ukkoseen, tai pystytäänkö testiä ylipäänsä järjestämään.

Hihnan käyttötarkoitus - turvallisuus vai "koulutus"?

 "..Toinen omistajan ongelmakäytös on hihnasta nykiminen ja hihnalla “näpäyttäminen”. Hihnasta nykivä omistaja saattaa käyttää kuristavaa pantaa tehostaakseen nykäisyn vaikutusta, ja nykimistä perustellaan koiran toiminnan “korjaamisella”. Omistajan pakkoliikkeenomainen nykiminen ei todellisuudessa korjaa mitään, vaan pahimmassa tapauksessa saa sekä koiran että omistajan lihakset jumiin."(Kotikoiran koulutusopas 2012).

Kotikoiran koulutusoppaassa julkaistu uusi teksti hihnan käyttötarkoituksesta. Allekirjoitan jälleen kirjoittajan näkemykset täysin. Kannattaa käydä lukemassa koko teksti! http://training.defines.us/?p=272

Koirahierontaluento 1.4.

Olin eilen, 1.4., Ertin järjestämällä koirahierontaluennolla, jonka piti eläinfysioterapeutti Niina Sorvari. Niina työskentelee eläinsairaala Aistissa, ja lisäksi hänellä on oma vastaanotto Nummelan Mustin & Mirrin tiloissa. Luennon nimi oli "koirahierontaluento", mutta siellä käsiteltiin koiran fysiikkaa ja lihashuoltoa laajemminkin. Sain luennosta paljon irti, ja ajattelin kirjoittaa tänne jossain vaiheessa oppimaani. Kertaus on opintojen äiti ja tiedon jakaminen kannattaa. Innostuin aiheista valtavasti ja kokeilinkin heti oppimiani hieronta- ja venyttelytaitoja omiin koiriini.

Treenipäiväkirja: Agilitytreeniä hallissa

Agilitytreenit 12.3. Lyhyt "vauhtirata" jossa ideana treenata irtoamista.

 Keppitreeniä. Nikiltä ihana huohotus lopussa askelten tahtiin :-)


Perun aiemmat puheeni siitä, että puomi, keinu ja kepit onnistuisivat vain kävelyvauhdissa. Testasin viime treeneissä ja hyvin onnistuu juosten - itseasiassa paremmin. Taitaa olla jälleen remmin tämä pää jossa on vikaa :-) Otan sanani takaisin myös siitä, kun kehuin Nikiä välittömästä palautteenannosta - viime treenit menivät niin metsään kuin olla ja voi. Tämä Nikin "palaute", eli taukoamaton räksytys, peitti kaikki epätoivoiset käskyni ja ohjausyritykseni alleen eikä melko helpostakaan harjoituksesta meinannut tulla mitään. Oikein hävetti, kun olin juuri ehtinyt sanoa eräälle ryhmäläisellemme, että olemme treenanneet jo vuosia, joskin epäsäännöllisesti. Ei ainakaan viime treenien perusteella uskoisi. Alan olla samaa mieltä, mitä Niki haukullaan viestittää; olen ohjaajana täysi tumpelo, ja nyt tarvitaan tehokkaita treenejä viemään omia taitojani eteenpäin. Ryhmätreenit vain eivät siihen riitä, joten ohjaajani lupautui pitämään meille yksityistreenejä, kunhan oma kenttämme on käyttökunnossa. Toivon, että Niki rauhoittuu ja yhteistyömme paranee oman edistymiseni myötä. Yksityistreenejä odotellessa siis!

Treenipäiväkirja: Kevät toi treenimielen

Viimeisestä kirjoituksesta on päässyt vierähtämään tovi. Aika on mennyt uskomattoman nopeasti koulujuttujen parissa, viiden viikon harjoittelukin oli hujauksessa ohi. Kevät tuli äkkiä ja ilmat ovat olleet ihania. Vanha sanonta "maaliskuu maata näyttää" tuntuu pitävän joka vuosi paikkansa.

Nikin kanssa ollaan treenailtu monta kertaa viikkossaa tokon alo-luokan liikkeitä ja nyt voin sanoa niiden olevan hallussa! Jotkut liikkeet vaativat pientä hiomista, esimerkiksi luoksetulossa se ennakoi kovasti ja varastaa lähdön usein. Olen harjoittanut sitä eripituisilla ajoilla ja -matkoilla. Välillä saatan sanoa jonkun toisen kuin varsinaisen käsky-sanan. Se saattaa mennä lankaan ensimmäisellä kerralla mutta toisella ei enää. Välillä kyykistyn tai vaikka hypähdän ja silloin se joutuu todella koetukselle. Viime aikoina ennakointi on vähentynyt huomattavasti - eiköhän siitä hyvä tule.

Liikkeestä maahanmeno, vapaana seuraaminen ja paikalla makuu sujuvat hienosti. Liikkeestä seisomaan jääminen tarvitsee vahvistusta, samoin hyppy. Hihnassa seuraaminen tuottaa minulle ongelmia. Nikille on aikoinaan opetettu seuraaminen pk-tyyliin, eli se kulkee lähes kiinni vasemmassa jalassani.Ajoittain se aiheuttaa minulle ongelmia kun se on niin kiinni, että eteneminen on vaikeaa. Varsinkin hihnassa seuraamisessa täytyy olla tarkkana, etten kompastu hihnaan tai koiraan. Hihnan kun pitää roikkua niin löysänä. Mielestäni sen liikkeen voisi jättää kokeista pois :p Nyt liikkeet ovat oikeasti hyvällä mallilla, mutta täydellisyyden tavoittelija kun olen - vielä täytyy harjoitella ennen kuin uskaltaudun edes möllikisoihin :-) Katsotaan, järjestääkö seurani sopivan tasoisia toko-treenejä kesäkaudella.

Agilityssa oli pitkä tauko - viime vuoden puolella pääsimme kaksi kertaa treenaamaan halliin. Ensin Nikillä oli tassussa haava joka aukesi herkästi, sitten tuli juoksut ja sitten halkesi kynsi joka jouduttiin poistamaan. Siitä paraneminen vei kauan. Nyt ollaan onneksi päästy peräti kolmiin treeneihin putkeen ja on ollut kivaa! Tuntui, että ekoissa treeneissä Niki kävi turhan kuumana ja ohjaus meni kuuroille korville, mutta kaksissa viimeisissä se on toiminut erinomaisesti. Olenkin usein huomannut, että pidemmät tauot tekevät hyvää. Nyt kun esteet ovat hallussa ja helpot radat sujuvat, pitäisi alkaa kunnolla treenaamaan muun muassa irtoamista, joka on aina ollut meille haaste. En ole kovinkaan hyvä ohjaamaan. Olen huomannut, että yritän hidastaa ja hillitä Nikiä usein hidastamalla itse kävelyvauhtiin radalla, joka ei agilityssa oikein toimi. Se ei myöskään rauhoita Nikiä toivotulla tavalla, vaan saa sen turhautumaan joka ilmenee haukkumisena ja jopa näykkimisenä. Nikissä on kyllä parasta se, että siltä saa virheistään välittömän palautteen :o) Myös käskyni ovat vieläkin myöhässä, joka aiheuttaa sitä samaa turhaumaa. Meidän pitäisi myös harjoitella vauhdissa lähestymistä kepeille, puomille ja keinulle. Nyt lähestyminen - niin että Niki suorittaa esteen - onnistuu vain kävelyvauhdista. Puomia varsinkin se jännittää kovasti, luultavasti siksi, että se nuorena putosi siltä kerran.

Yritän ladata videon viime treeneistä jossain vaiheessa.

Koiran koulutus – dominanssiajatteluun perustuva koulutus

Dominanssiajatteluun vai positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus?


Kiteytettynä näiden kahden erilaisen koulutustavan ero on se, että rankaisuun ja pakotteisiin perustuvassa koulutustavassa koiralle kerrotaan, mitä se ei saa tehdä ja rangaistaan sitä kun se tekee väärin. Usein käytetään fyysistä kuritusta ja erilaisia pakotteita. Positiiviseen vahvistamiseen perustuvassa koulutustavassa taas sen sijaan, että jatkuvasti kiellettäisiin ja rangaistaisiin koiraa (älä tee sitä, älä tee tätä), sille kerrotaan, mitä siltä odotetaan; miten sen tulisi tässä tilanteessa toimia. Kun koira toimii toivotusti, vahvistetaan oikeanlaista käytöstä palkitsemalla siitä. Ei-toivottu käytös tai toiminta jätetään huomiotta. Epäonnistuminen ja se, ettei koira saa palkkaa ja huomiota, toimii jo itsessään rangaistuksena. (Kotikoiran koulutusopas 2011). Kumpi kuulostaa järkevämmältä?


Dominanssikoulutus


Rankaisuun ja pakotteisiin perustuvan koulutuksen takana on dominanssiajattelu, joka pohjaa vanhoihin (=vanhentuneisiin) tutkimuksiin susista ja niiden laumakäyttäytymisestä. Ominaista dominanssiajattelulle on, että koirilla luullaan olevan synnynnäinen halu nousta laumansa arvoasteikossa ylemmäs, johtajan asemaan asti. Tällöin ihmisen tulee suhtautua koiraansa kuin ”alfa-susi”. Koiran siis käyttäytyessä ei-toivotusti, ajatellaan, että se kyseenalaistaa ihmisen johtajuuden ja se pitää ”palauttaa ruotuun” osoittamalla sille, kuka on pomo. (Kotikoiran koulutusopas 2011). Ihmiset tuntuvat olevan taipuvaisia pyrkimään lauman johtajiksi ja siksi he eivät ehkä huomaa, miten heidän suhteensa luottavaiseen toveriinsa kärsii.  Johtajuuteen keskittymisen sijasta kannattaisikin keskittyä todellisiin ongelmiin. (Appleby 2011).


Lisää tietoa dominanssikoulutuksesta täältä: Kotikoiran koulutusopas 2011: http://training.defines.us/?p=243.
ja täältä: Welfare in Dog Training http://www.dogwelfarecampaign.org/why-not-dominance.php.


Usein puhutaan johtajuusongelmista, vaikka todelliset syyt omistajan ja koiran välisille ongelmille ovat aivan toiset. Esimerkkejä:
-    Jos koira ei tottele omistajaansa, on yleensä syynä se, että se ei tiedä mitä siltä odotetaan. Eli riittämätön tai puutteellinen koulutus, ei johtajuuden kyseenalaistaminen
-    Koira voi olla puolustuskannalla pelätessään omistajansa aikeita. Näin käy usein, kun omistaja käyttää rangaistuksia
-    Koira on riippuvainen omistajastaan ja tämän antamasta huomiosta. Usein koira oppii ei-toivottuja käytöstapoja, kun se yrittää kiinnittää tai säilyttää omistajansa huomion. Kun tällaista käytöstä yritetään estää osoittamalla johtajuutta ankarin keinoin, koira voi stressaantua ja sen mieliala tulee entistä riippuvaisemmaksi omistajan huomiosta, jolloin ei-toivottu käytös vain pahenee koiran yrittäessä saada huomiota.

(Appleby 2011).


Johtajuuteen perustuvien koulutusmenetelmien pahimmat puutteet


-    Koulutuksesta ei yleensä ole apua, koska diagnoosi on väärä.
-    Koulutuksessa on tietyt säännöt, jotka eivät luonnollisesti toimi jokaisen koiran kohdalla
-    Kun koulutuksen sääntöjä noudatetaan, ”parantunut” käytös johtuu usein siitä, että koira masentuu ja vetäytyy
-    Johtajuuskoulutusmenetelmät voivat vahingoittaa koiran ja omistajan välistä suhdetta, minkä vuoksi monet omistajat eivät haluakaan jatkaa menetelmän käyttämistä
-    Mm. selättäminen, sormella tökkiminen, jalalla napauttaminen ja hihnasta nykiminen ovat fyysistä pahoinpitelyä joilla on monia kielteisiä vaikutuksia:
o    Koira kokee ahdistusta ohjaajaansa kohtaan ja välttelee tätä
o    Koira käyttäytyy kiihtyneemmin ja reagoi herkemmin
o    Koiran aggressio toista koiraa kohtaan voi vaihtua aggressioksi ohjaajaa tai muuta kohdetta kohtaan, koska menetelmät lisäävät koiran kiihtymystä ja voivat aiheuttaa myös turhautumista
o    Koiran ja omistajan suhde voi katketa, jopa pysyvästi
o    Jos omistaja yrittää keskeyttää ei-toivotun käytöksen heittelemällä esim. äänekkäitä tölkkejä, hän ottaa sen riskin, että koira alkaa pelätä ääntä muissakin tilanteissa. Pitää miettiä, mikä on käytöksen syy; jos se on pelko, nämä menetelmät vain lisäävät sitä! Samoin jos ei-toivottu käytös johtuu turhautumisesta, nämä menetelmät lisäävät sekä turhautumista että ei-toivottua käytöstä. 
(Appleby 2011).


Esimerkki koiran käytöksen virheellisestä tulkinnasta


Omistajan aiheutettua koirassaan ahdistusta, koira saattaa vaikuttaa hyvin kiintyneeltä omistajaansa, koska se on levoton ja pyrkii tyynnyttelemään tätä. Tällainen käytös on kuitenkin helposti tunnistettavissa, mikäli tarkkailija on asiantunteva. Selvittääksemme koiran tunteita, on tärkeää, että sen lisäksi, että tarkkailemme mitä koira tekee vuorovaikutuksessa kanssamme, tarkkailemme myös miten se reagoi. (Appleby 2011).


Riskejä, joita pelkoa tai kipua aiheuttavat menetelmät sisältävät:


1.    Lisääntynyt pelokkuus ja ahdistuneisuus sellaisissa tilanteissa, joissa rankaisua on käytetty
2.    Koiran oppimiskyky heikentyy
3.    Koira yhdistää rankaisun johonkin samanaikaisesti tapahtuneeseen asiaan (esim. koiraa rangaistaan tai yritetään estää hihnasta nykimällä/huutamalla/niskasta tarttumalla rähjäämästä vastaantulevalle koiralle, joka saa helposti koiran yhdistämään kipukokemuksensa vastaantulijaan, joka taas lisää rähjäämistä entisestään)
4.    Vaikka ei-toivottu käyttäytyminen vähenisi, itse ongelma ei poistu, vaan ongelmien esiintymisen todennäköisyys tulevaisuudessa kasvaa
5.    Koiralla alkaa esiintyä välttämiskäyttäytymistä tai aggressiivisuutta
6.    Koira hämmentyy kun ei tiedä, mikä olisi toivottavaa käytöstä
7.    Fyysiset vammat ( Ks. eläinsuojelulaki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247)
(Kotikoiran koulutusopas 2011).

Seuraavassa tekstissäni keskityn esimerkkien avulla positiiviseen vahvistamiseen perustuvasta koulutuksesta.

Lähteet:

Anturainen, E. Kotikoiran koulutusopas, vinkkejä toimivampaan arkeen. Viitattu 8.1.2012. http://training.defines.us/


Appleby, D., MSc CCAB. Uusi näkökulma johtajuuteen. Eläinlääketieteellinen tiedekunta, eläinten käyttäytymistä koskevat artikkelit. Helsinki: Helsingin yliopisto. 5.10.2011.

Kasvatustyylit

http://training.defines.us/?p=212. Minkälainen kasvattaja sinä olet?

Sanoja

 .

Ronia, Niki ja Roosa lenkillä

Roosa ja Ronia

Aloin jostain syystä miettiä sanoja, jotka Niki tunnistaa. En ole koskaan laskenut niitä. Siitäkin on erilaisia mielipiteitä, kuinka paljon sanoja koirat voivat oppia tunnistamaan. Kuulemani arviot vaihtelevat suurinpiirtein kolmestakymmenestä sataan.Yksilöllisiä vaihteluita on varmasti. Joku voi oppia sata, toinen kolmekymmentä.

Äkkiseltään mietittynä Niki tunnistaa seuraavat sanat ja reagoi niihin:       

Tässä, täällä, tänne, tuu, oota, istu, seiso, maahan, paikka, etsi, pallo, keppi, tuo, irti, seuraa, hyppy, rengas, kepit, sivu, hauku, ulos, pihalle, syömään, ei, mene/mee, ronia, gira, luu, ei ota, ota vaan, sisälle, putki, puomi, keinu, aa (A-este), pussi, pois, varo.

Lisäksi tietysti muun muassa kehusanat: Hyvä, hieno, upea, taitava jne. Laskuni mukaan siis noita varmoja sanoja on nyt 38. Tärkeä tieto ;)

Vinkki

Löysin loistavan sivuston, johon kannattaa käydä tutustumassa: http://training.defines.us/?p=243. Kas, kun en aiemmin ole tätä löytänyt! Sivusto tarjoaa hyvää, pätevää ja ajantasaista tietoa koirista ja niiden koulutuksesta. Lisäksi kirjoittajalla ja minulla on yhteinen inhokki: Cesar Millan.

Linkkejä

Tässä muutamia hyviä linkkejä sivustoista, joissa käsitellään koirien hyvinvointia, käyttäytymistä ja koulutusta uusimman tiedon valossa.

Tämän linkki ei toimi, mutta suosittelen lukemaan Yliopistollisen eläinsairaalan käyttäytymisklinikan vetäjän, David Applebyn artikkelin "Uusi näkökulma johtajuuteen". Se löytyy googlettamalla suomenkielisiltä sivuilta. Siinä hieman toisenlaista näkemystä johtajuuteen.

Welfare in Dog Training
http://www.dogwelfarecampaign.org/index.php


SEY
 http://www.sey.fi/ajankohtaista/tiedotteet/koirien_koulutuksesta/
http://www.sey.fi/ajankohtaista/sey_on_huolissaan_koirakuiskaaja_cesar_millanin_epaeettisten_koirankoulutusmetodien_edistamisesta_suomessa.html
 http://www.sey.fi/elaintietoa/lemmikkielaimet/koira/seyn_kirje_live_nation_millanista/

HESY
 http://www.hesy.fi/lempeakasvatus.htm

 Eläinsuojelulainsäädäntöön erikoistunut OTM Minna Ruotsalo käsittelee blogissaan eläinten hyvinvointiin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. www.elukkajuristi.fi

Tommy Wirenin haastattelu: "Koiran koulutus ei ole taikatemppu".
http://www.hauva.com/node/4082

Tuire Kaimion kotisivu:
www.tuirekaimio.com/

" KIVA-team ry-rf on perustettu vuonna 1992 tukemaan pehmeää ja luonnonmukaista koirankoulutusta Suomessa. Yhdistys jakaa tietoa nykyaikaisesta koirankoulutuksesta, joka pohjautuu tietoon koiran alkuperästä ja tarpeista."
www.kivateam.fi/

Lady hoidossa

Äitini lähti toisen siskoni kanssa Jyväskylään sukulaisille, joten Lady tuli tiistai-iltana hoitoon ja on lauantaihin asti. Siitä onkin pitkä aika kun se viimeksi oli meillä. Nyt se kuitenkin asettui heti ja tein sille ihanan oman pedin olohuoneeseen, josta se näkee kaikkialle. Turkki oli vähän päässyt rastoittumaan korvien takaa, joten harjasimme sitä ja leikkasimme rastat pois. Myös kynnet olivat päässeet hieman pitkiksi ja sain etukynnet leikattua, kunnes sille riitti ja päätin, että takakynnet leikataan joku toinen päivä. Äiti huolehtii Ladysta muuten, mutta nämä hoitotoimenpiteet ovat minun vastuullani. Kynsien leikkaamiseen totuttamisessa olen kyllä epäonnistunut molempien koirieni kanssa, sillä molemmat inhoavat sitä kehuista ja nameista huolimatta. Lenkit ovat molempien kanssa yhtäaikaa vähän hankalia, koska toisella on kiire eteenpäin ja toinen viettäisi vaikka vartin maata haistellen :) Ladyn tahtiin mennään. Huomasimme, että Ladyn kuulo on hieman huonontunut ja äiti tämän puhelimessa vahvistikin. Vanhuus ei tule yksin. Olin eilen koulussa 11-20 ja tänään sama juttu, mutta onneksi ihana koirallinen ystäväni, jonka kanssa olemme lenkkeilleet yhdessä lähes päivittäin jo viitisen vuotta, haki eilen ja hakee myös tänään Nikin pitkälle lenkille heidän kanssaan. Meillä on ystävieni kanssa hyvä kolmen rinki koirien hoidossa. Poikaystäväni on kyllä kotona, ja hän huolehtiikin kiitettäväksi tarvelenkeistä ja ruokinnasta silloin kun tarvitsee. Onneksi nykyään olen harvemmin näin pitkiä päiviä poissa, mutta kyllä koirien kanssa ystävistä ja poikaystävästä on valtava apu! Kiitos siitä heille.

Taustaa

Charmia's Castalia Lady eli "Lady" on ensimmäinen koirani, joka täyttää kesällä kunnioitettavat 14 vuotta. Toinen koirani Kuunsirpin Need for Speed eli "Niki" tuli minulle 2005, eli se täyttää huhtikuussa seitsemän. Lady on ollut täysin kotikoirana ja on tyypillinen rotunsa edustaja, eli melko itsepäinen, itsenäinen ja omanarvonsa tunteva. Lady on hyvin valloittava persoona, todella suloinen. Se on valtavan kiintynyt äitiini jota se osaa myös komentaa kun on ruoka-aika. Mielestämme se hieman "masentui" Nikin tultua taloon, mutta muutettuani Nikin kanssa omilleni 18-vuotiaana, se palasi onneksi entiselleen. Luulen, että tähän vaikutti se, että Lady oli ollut ainoa koiramme jo seitsemän vuotta ja aikoinaan se sosiaalistettiin melko huonosti. Lisäksi belgipentu osaa olla varsinainen riiviö, ja Niki härnäsikin Ladya pentuna kyllästymiseen saakka. Nykyään ne tulevat juttuun hyvin ja Niki lopetti toisen kiusaamisen aikuistuttuaan.

Niki on belgianpaimenkoira tervueren-narttu. Pentuna se oli varsinainen riiviö ja ensimmäiset viikot menivätkin niin, että soittelin yhtä mittaa kasvattajalle ja kyselin ohjeita sen kanssa toimimiseen. Se oli kova käyttämään hampaitaan ja hyvin rohkea ja sinnikäs pentu. Äidilleni mm. jäi kaksi ehjää huonekalua jäljelle kun muutimme pois.. Sittemmin, kun itse kasvoin ja opin enemmän, Nikistäkin kasvoi tasapainoinen, varma ja energinen koira, jonka kanssa on ollut ihana elää ja harrastaa. Se on valloittava persoona, joka rakastaa syliä ja rapsutuksia. Ihmiset aina ihastuvatkin siihen juuri sen avoimuuden vuoksi; se pitää kaikista ja myös osoittaa sen.

Nikin kanssa olemme harrastaneet säännöllisen epäsäännöllisesti agilitya, tokoa ja jälkeä. Olisi kiva kokeilla vielä ainakin rallytokoa ja hakua. Tokon aloitimme Nikin ollessa vain 4 kk ikäinen, mutta pitkien treenitaukojen vuoksi hallitsemme vasta alokasluokan liikkeet. Agilityn aloitimme Nikin ollessa n. 2-vuotias, ja siinä olisimme kisavalmiit, mutta en siis ole uskaltautunut edes möllikisoihin missään lajissa, koska pidän itseäni kovana jännittäjänä ja olen varma, että pilaisin sillä suorituksemme. Ehkä vielä merkitsevämmät syyt löytyvät omasta ajastusmaailmastani. Haluan harrastaa koirani kanssa siksi, että meillä olisi kivaa, yhteistä tekemistä ja suhteemme kehittyisi jatkuvasti. Haluan tarjota Nikille tekemistä ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään - belgianpaimenkoira on luotu liikkumaan ja tekemään. Koiralle sillä tuskin on merkitystä, kilpaillaanko vai ei, kunhan se pääse tekemään säännöllisesti.

Agilityä olemme harrastaneet aiemmin erittäin epäsäännöllisesti, vasta viimeisen vuoden säännöllisesti. Tosin vuoteen mahtuu muutamia viikkojen taukoja, jotka aiheutuvat tietysti juoksuista mutta myös erinäisistä tassuongelmista.

Jälki on lajeistamme tuorein, ja se on ollut aikalailla tauolla viimeisen vuoden. Kävimme yhden kurssin ja sen jälkeen olemme tehneet ystäväni kanssa muutamia verijälkiä itsenäisesti. Yritän keväällä ryhdistäytyä ja ilmoittautua jäljen jatkokurssille. Jäljessä ehdottomasti parasta on nähdä, kuinka paljon koira nauttii päästessään toteuttamaan luontaisia viettejään. Nikille se on tehnyt muutenkin hyvää; ensimmäisellä kerralla se oli hyvin epävarma, ja kesti melkein puoli tuntia ennen kuin se lähti tekemään tonnikalajälkeä. Se haki ensin hirveästi minulta vihjeitä ja ohjeita, mutta lähti lopulta täysin itsenäisesti jäljelle ja onnistui tekemään sen loppuun. Sen jälkeen se hoksasi joka kerta mistä on kyse ja nykyään oikein ampaisee jäljelle. Minä puolestani opin olemaan auttamatta sitä liikaa (johon olen taipuvainen), niin että se saa mahdollisuuden ratkaista itse pulmia ja saa näin lisää itseluottamusta.

Kirjoittelen Nikistä, Ladysta ja lajeista lisää kunhan ehdin, eiköhän tämä riitä tällä erää. Hyvää alkanutta vuotta 2012!