tiistai 10. tammikuuta 2012

Koiran koulutus – dominanssiajatteluun perustuva koulutus

Dominanssiajatteluun vai positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus?


Kiteytettynä näiden kahden erilaisen koulutustavan ero on se, että rankaisuun ja pakotteisiin perustuvassa koulutustavassa koiralle kerrotaan, mitä se ei saa tehdä ja rangaistaan sitä kun se tekee väärin. Usein käytetään fyysistä kuritusta ja erilaisia pakotteita. Positiiviseen vahvistamiseen perustuvassa koulutustavassa taas sen sijaan, että jatkuvasti kiellettäisiin ja rangaistaisiin koiraa (älä tee sitä, älä tee tätä), sille kerrotaan, mitä siltä odotetaan; miten sen tulisi tässä tilanteessa toimia. Kun koira toimii toivotusti, vahvistetaan oikeanlaista käytöstä palkitsemalla siitä. Ei-toivottu käytös tai toiminta jätetään huomiotta. Epäonnistuminen ja se, ettei koira saa palkkaa ja huomiota, toimii jo itsessään rangaistuksena. (Kotikoiran koulutusopas 2011). Kumpi kuulostaa järkevämmältä?


Dominanssikoulutus


Rankaisuun ja pakotteisiin perustuvan koulutuksen takana on dominanssiajattelu, joka pohjaa vanhoihin (=vanhentuneisiin) tutkimuksiin susista ja niiden laumakäyttäytymisestä. Ominaista dominanssiajattelulle on, että koirilla luullaan olevan synnynnäinen halu nousta laumansa arvoasteikossa ylemmäs, johtajan asemaan asti. Tällöin ihmisen tulee suhtautua koiraansa kuin ”alfa-susi”. Koiran siis käyttäytyessä ei-toivotusti, ajatellaan, että se kyseenalaistaa ihmisen johtajuuden ja se pitää ”palauttaa ruotuun” osoittamalla sille, kuka on pomo. (Kotikoiran koulutusopas 2011). Ihmiset tuntuvat olevan taipuvaisia pyrkimään lauman johtajiksi ja siksi he eivät ehkä huomaa, miten heidän suhteensa luottavaiseen toveriinsa kärsii.  Johtajuuteen keskittymisen sijasta kannattaisikin keskittyä todellisiin ongelmiin. (Appleby 2011).


Lisää tietoa dominanssikoulutuksesta täältä: Kotikoiran koulutusopas 2011: http://training.defines.us/?p=243.
ja täältä: Welfare in Dog Training http://www.dogwelfarecampaign.org/why-not-dominance.php.


Usein puhutaan johtajuusongelmista, vaikka todelliset syyt omistajan ja koiran välisille ongelmille ovat aivan toiset. Esimerkkejä:
-    Jos koira ei tottele omistajaansa, on yleensä syynä se, että se ei tiedä mitä siltä odotetaan. Eli riittämätön tai puutteellinen koulutus, ei johtajuuden kyseenalaistaminen
-    Koira voi olla puolustuskannalla pelätessään omistajansa aikeita. Näin käy usein, kun omistaja käyttää rangaistuksia
-    Koira on riippuvainen omistajastaan ja tämän antamasta huomiosta. Usein koira oppii ei-toivottuja käytöstapoja, kun se yrittää kiinnittää tai säilyttää omistajansa huomion. Kun tällaista käytöstä yritetään estää osoittamalla johtajuutta ankarin keinoin, koira voi stressaantua ja sen mieliala tulee entistä riippuvaisemmaksi omistajan huomiosta, jolloin ei-toivottu käytös vain pahenee koiran yrittäessä saada huomiota.

(Appleby 2011).


Johtajuuteen perustuvien koulutusmenetelmien pahimmat puutteet


-    Koulutuksesta ei yleensä ole apua, koska diagnoosi on väärä.
-    Koulutuksessa on tietyt säännöt, jotka eivät luonnollisesti toimi jokaisen koiran kohdalla
-    Kun koulutuksen sääntöjä noudatetaan, ”parantunut” käytös johtuu usein siitä, että koira masentuu ja vetäytyy
-    Johtajuuskoulutusmenetelmät voivat vahingoittaa koiran ja omistajan välistä suhdetta, minkä vuoksi monet omistajat eivät haluakaan jatkaa menetelmän käyttämistä
-    Mm. selättäminen, sormella tökkiminen, jalalla napauttaminen ja hihnasta nykiminen ovat fyysistä pahoinpitelyä joilla on monia kielteisiä vaikutuksia:
o    Koira kokee ahdistusta ohjaajaansa kohtaan ja välttelee tätä
o    Koira käyttäytyy kiihtyneemmin ja reagoi herkemmin
o    Koiran aggressio toista koiraa kohtaan voi vaihtua aggressioksi ohjaajaa tai muuta kohdetta kohtaan, koska menetelmät lisäävät koiran kiihtymystä ja voivat aiheuttaa myös turhautumista
o    Koiran ja omistajan suhde voi katketa, jopa pysyvästi
o    Jos omistaja yrittää keskeyttää ei-toivotun käytöksen heittelemällä esim. äänekkäitä tölkkejä, hän ottaa sen riskin, että koira alkaa pelätä ääntä muissakin tilanteissa. Pitää miettiä, mikä on käytöksen syy; jos se on pelko, nämä menetelmät vain lisäävät sitä! Samoin jos ei-toivottu käytös johtuu turhautumisesta, nämä menetelmät lisäävät sekä turhautumista että ei-toivottua käytöstä. 
(Appleby 2011).


Esimerkki koiran käytöksen virheellisestä tulkinnasta


Omistajan aiheutettua koirassaan ahdistusta, koira saattaa vaikuttaa hyvin kiintyneeltä omistajaansa, koska se on levoton ja pyrkii tyynnyttelemään tätä. Tällainen käytös on kuitenkin helposti tunnistettavissa, mikäli tarkkailija on asiantunteva. Selvittääksemme koiran tunteita, on tärkeää, että sen lisäksi, että tarkkailemme mitä koira tekee vuorovaikutuksessa kanssamme, tarkkailemme myös miten se reagoi. (Appleby 2011).


Riskejä, joita pelkoa tai kipua aiheuttavat menetelmät sisältävät:


1.    Lisääntynyt pelokkuus ja ahdistuneisuus sellaisissa tilanteissa, joissa rankaisua on käytetty
2.    Koiran oppimiskyky heikentyy
3.    Koira yhdistää rankaisun johonkin samanaikaisesti tapahtuneeseen asiaan (esim. koiraa rangaistaan tai yritetään estää hihnasta nykimällä/huutamalla/niskasta tarttumalla rähjäämästä vastaantulevalle koiralle, joka saa helposti koiran yhdistämään kipukokemuksensa vastaantulijaan, joka taas lisää rähjäämistä entisestään)
4.    Vaikka ei-toivottu käyttäytyminen vähenisi, itse ongelma ei poistu, vaan ongelmien esiintymisen todennäköisyys tulevaisuudessa kasvaa
5.    Koiralla alkaa esiintyä välttämiskäyttäytymistä tai aggressiivisuutta
6.    Koira hämmentyy kun ei tiedä, mikä olisi toivottavaa käytöstä
7.    Fyysiset vammat ( Ks. eläinsuojelulaki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247)
(Kotikoiran koulutusopas 2011).

Seuraavassa tekstissäni keskityn esimerkkien avulla positiiviseen vahvistamiseen perustuvasta koulutuksesta.

Lähteet:

Anturainen, E. Kotikoiran koulutusopas, vinkkejä toimivampaan arkeen. Viitattu 8.1.2012. http://training.defines.us/


Appleby, D., MSc CCAB. Uusi näkökulma johtajuuteen. Eläinlääketieteellinen tiedekunta, eläinten käyttäytymistä koskevat artikkelit. Helsinki: Helsingin yliopisto. 5.10.2011.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti