Taustaa

Charmia's Castalia Lady eli "Lady" on ensimmäinen koirani, joka täyttää kesällä kunnioitettavat 14 vuotta. Toinen koirani Kuunsirpin Need for Speed eli "Niki" tuli minulle 2005, eli se täyttää huhtikuussa seitsemän. Lady on ollut täysin kotikoirana ja on tyypillinen rotunsa edustaja, eli melko itsepäinen, itsenäinen ja omanarvonsa tunteva. Lady on hyvin valloittava persoona, todella suloinen. Se on valtavan kiintynyt äitiini jota se osaa myös komentaa kun on ruoka-aika. Mielestämme se hieman "masentui" Nikin tultua taloon, mutta muutettuani Nikin kanssa omilleni 18-vuotiaana, se palasi onneksi entiselleen. Luulen, että tähän vaikutti se, että Lady oli ollut ainoa koiramme jo seitsemän vuotta ja aikoinaan se sosiaalistettiin melko huonosti. Lisäksi belgipentu osaa olla varsinainen riiviö, ja Niki härnäsikin Ladya pentuna kyllästymiseen saakka. Nykyään ne tulevat juttuun hyvin ja Niki lopetti toisen kiusaamisen aikuistuttuaan.

Niki on belgianpaimenkoira tervueren-narttu. Pentuna se oli varsinainen riiviö ja ensimmäiset viikot menivätkin niin, että soittelin yhtä mittaa kasvattajalle ja kyselin ohjeita sen kanssa toimimiseen. Se oli kova käyttämään hampaitaan ja hyvin rohkea ja sinnikäs pentu. Äidilleni mm. jäi kaksi ehjää huonekalua jäljelle kun muutimme pois.. Sittemmin, kun itse kasvoin ja opin enemmän, Nikistäkin kasvoi tasapainoinen, varma ja energinen koira, jonka kanssa on ollut ihana elää ja harrastaa. Se on valloittava persoona, joka rakastaa syliä ja rapsutuksia. Ihmiset aina ihastuvatkin siihen juuri sen avoimuuden vuoksi; se pitää kaikista ja myös osoittaa sen.

Nikin kanssa olemme harrastaneet säännöllisen epäsäännöllisesti agilitya, tokoa ja jälkeä. Olisi kiva kokeilla vielä ainakin rallytokoa ja hakua. Tokon aloitimme Nikin ollessa vain 4 kk ikäinen, mutta pitkien treenitaukojen vuoksi hallitsemme vasta alokasluokan liikkeet. Agilityn aloitimme Nikin ollessa n. 2-vuotias, ja siinä olisimme kisavalmiit, mutta en siis ole uskaltautunut edes möllikisoihin missään lajissa, koska pidän itseäni kovana jännittäjänä ja olen varma, että pilaisin sillä suorituksemme. Ehkä vielä merkitsevämmät syyt löytyvät omasta ajastusmaailmastani. Haluan harrastaa koirani kanssa siksi, että meillä olisi kivaa, yhteistä tekemistä ja suhteemme kehittyisi jatkuvasti. Haluan tarjota Nikille tekemistä ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään - belgianpaimenkoira on luotu liikkumaan ja tekemään. Koiralle sillä tuskin on merkitystä, kilpaillaanko vai ei, kunhan se pääse tekemään säännöllisesti.

Agilityä olemme harrastaneet aiemmin erittäin epäsäännöllisesti, vasta viimeisen vuoden säännöllisesti. Tosin vuoteen mahtuu muutamia viikkojen taukoja, jotka aiheutuvat tietysti juoksuista mutta myös erinäisistä tassuongelmista.

Jälki on lajeistamme tuorein, ja se on ollut aikalailla tauolla viimeisen vuoden. Kävimme yhden kurssin ja sen jälkeen olemme tehneet ystäväni kanssa muutamia verijälkiä itsenäisesti. Yritän keväällä ryhdistäytyä ja ilmoittautua jäljen jatkokurssille. Jäljessä ehdottomasti parasta on nähdä, kuinka paljon koira nauttii päästessään toteuttamaan luontaisia viettejään. Nikille se on tehnyt muutenkin hyvää; ensimmäisellä kerralla se oli hyvin epävarma, ja kesti melkein puoli tuntia ennen kuin se lähti tekemään tonnikalajälkeä. Se haki ensin hirveästi minulta vihjeitä ja ohjeita, mutta lähti lopulta täysin itsenäisesti jäljelle ja onnistui tekemään sen loppuun. Sen jälkeen se hoksasi joka kerta mistä on kyse ja nykyään oikein ampaisee jäljelle. Minä puolestani opin olemaan auttamatta sitä liikaa (johon olen taipuvainen), niin että se saa mahdollisuuden ratkaista itse pulmia ja saa näin lisää itseluottamusta.

Kirjoittelen Nikistä, Ladysta ja lajeista lisää kunhan ehdin, eiköhän tämä riitä tällä erää. Hyvää alkanutta vuotta 2012!