Viimeisestä kirjoituksesta on päässyt vierähtämään tovi. Aika on mennyt uskomattoman nopeasti koulujuttujen parissa, viiden viikon harjoittelukin oli hujauksessa ohi. Kevät tuli äkkiä ja ilmat ovat olleet ihania. Vanha sanonta "maaliskuu maata näyttää" tuntuu pitävän joka vuosi paikkansa.
Nikin kanssa ollaan treenailtu monta kertaa viikkossaa tokon alo-luokan liikkeitä ja nyt voin sanoa niiden olevan hallussa! Jotkut liikkeet vaativat pientä hiomista, esimerkiksi luoksetulossa se ennakoi kovasti ja varastaa lähdön usein. Olen harjoittanut sitä eripituisilla ajoilla ja -matkoilla. Välillä saatan sanoa jonkun toisen kuin varsinaisen käsky-sanan. Se saattaa mennä lankaan ensimmäisellä kerralla mutta toisella ei enää. Välillä kyykistyn tai vaikka hypähdän ja silloin se joutuu todella koetukselle. Viime aikoina ennakointi on vähentynyt huomattavasti - eiköhän siitä hyvä tule.
Liikkeestä maahanmeno, vapaana seuraaminen ja paikalla makuu sujuvat hienosti. Liikkeestä seisomaan jääminen tarvitsee vahvistusta, samoin hyppy. Hihnassa seuraaminen tuottaa minulle ongelmia. Nikille on aikoinaan opetettu seuraaminen pk-tyyliin, eli se kulkee lähes kiinni vasemmassa jalassani.Ajoittain se aiheuttaa minulle ongelmia kun se on niin kiinni, että eteneminen on vaikeaa. Varsinkin hihnassa seuraamisessa täytyy olla tarkkana, etten kompastu hihnaan tai koiraan. Hihnan kun pitää roikkua niin löysänä. Mielestäni sen liikkeen voisi jättää kokeista pois :p Nyt liikkeet ovat oikeasti hyvällä mallilla, mutta täydellisyyden tavoittelija kun olen - vielä täytyy harjoitella ennen kuin uskaltaudun edes möllikisoihin :-) Katsotaan, järjestääkö seurani sopivan tasoisia toko-treenejä kesäkaudella.
Agilityssa oli pitkä tauko - viime vuoden puolella pääsimme kaksi kertaa treenaamaan halliin. Ensin Nikillä oli tassussa haava joka aukesi herkästi, sitten tuli juoksut ja sitten halkesi kynsi joka jouduttiin poistamaan. Siitä paraneminen vei kauan. Nyt ollaan onneksi päästy peräti kolmiin treeneihin putkeen ja on ollut kivaa! Tuntui, että ekoissa treeneissä Niki kävi turhan kuumana ja ohjaus meni kuuroille korville, mutta kaksissa viimeisissä se on toiminut erinomaisesti. Olenkin usein huomannut, että pidemmät tauot tekevät hyvää. Nyt kun esteet ovat hallussa ja helpot radat sujuvat, pitäisi alkaa kunnolla treenaamaan muun muassa irtoamista, joka on aina ollut meille haaste. En ole kovinkaan hyvä ohjaamaan. Olen huomannut, että yritän hidastaa ja hillitä Nikiä usein hidastamalla itse kävelyvauhtiin radalla, joka ei agilityssa oikein toimi. Se ei myöskään rauhoita Nikiä toivotulla tavalla, vaan saa sen turhautumaan joka ilmenee haukkumisena ja jopa näykkimisenä. Nikissä on kyllä parasta se, että siltä saa virheistään välittömän palautteen :o) Myös käskyni ovat vieläkin myöhässä, joka aiheuttaa sitä samaa turhaumaa. Meidän pitäisi myös harjoitella vauhdissa lähestymistä kepeille, puomille ja keinulle. Nyt lähestyminen - niin että Niki suorittaa esteen - onnistuu vain kävelyvauhdista. Puomia varsinkin se jännittää kovasti, luultavasti siksi, että se nuorena putosi siltä kerran.
Yritän ladata videon viime treeneistä jossain vaiheessa.
